Velkka5

Velkan blogi: Tyytyväisyyskuplaan jämähtäneiden piiriorganisaatioiden sijasta seurojen Palloliitto luo vaikuttavia prosesseja

 

Velkka5

Kirjoitin viikko sitten blogini ”Seurojen Palloliitto ei tarvitse piiriorganisaatioita”. Se herätti kiitettävästi keskustelua ja tavoitti yli 2000 henkilöä. Sain myös runsaasti kannustusta ja kiitosta avauksesta. Ja sain tietysti eriäviä mielipiteitä ja hyvä niin. Malli ei ole valmis ja ota kaikkea huomioon mutta se on visio, joka hahmosta tulee käydä keskustelua menemättä vielä lillukanvarsiin.

Piiriorganisaatio-ongelma nyt nähtävissä hopealautasella

Haluan jatkaa keskustelua. Se on tärkeää siksi, että koko nykymallin ongelma kaikessa räikeydessään on juuri nyt nähtävillä. Muutokset – joita suomalainen jalkapallo kipeästi kaipaa – pysähtyvät, päätösten uhatessa piiritason (iki)luottamustoimijoiden omaa asemaa. Vai miksi uudistus on ollut jo lähes kolme vuotta ottamatta tuulta alleen?

Piiriorganisaatiot ovat Palloliiton tapa organisoitua seuroja palvellakseen. Nyt Palloliitossa todettiin piiriorganisaatiomallin vanhentuneen, joka ei nykyolosuhteissa enää toimi. Ja kuin todistaakseen Palloliiton oman analyysin oikeaksi, nämä itsenäiset yhdistykset (ainakin Etelä-Suomessa) asettuivat vastahankaan. Hassua. Miten tässä näin kävi? Voiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa, että päätöksiä tekemässä ovat vallan kahvassa muutaman kymmenen vuotta olleet hahmot, joille piirihallitustyöskentely on muuttunut kokonaisuutta tärkeämmäksi tehtäväksi?

Minulla on kaunis ja vilpitön pyyntö: voisiko herrat itse tulla julkisuuteen – kesken taistelun Palloliittoa vastaan – kertomaan, mitä te oikein touhuatte? Ja toinen pyyntö: Voisitteko ystävällisesti kertomisen lisäksi ja vielä suuremmalla tarmolla kysyä meiltä seuraihmisiltä, mitä mieltä me asiasta olemme?

Palautteen perusteella minulla on siitä aika hyvä kuva. Edustajinamme olisi ehkä tyylikästä ottaa tämä (seurojen) näkökulma huomioon.

Muutos on vain uusi alku mutta välttämätön, jotta kehitys pääsisi vauhtiin

Miksi tämä on sitten minulle tärkeä asia. Siksi, että olemme suomalaisessa jalkapallossa (vihdoin) uuden alun äärellä. Myönnän, ettei organisaatiouudistukset luo pelaajille laadukkaampaa arkea eikä elinvoimaisempia seuroja. Nykyinen organisoitumisen malli onkin enemmänkin este uudelle tavalle toimia. Muutos olisi alku sille, että muutoksia voitaisiin tehdä.

Palloliiton strategian päävalinnat – pelaajien laadukas arki, seurojen elinvoimaisuus ja mielenkiintoiset kilpailut sekä viestintä ja vaikuttaminen – kuulostavat juhlapuheen aineksilta. Siitä uutta strategiaa onkin syytetty.

Oma mielipiteeni on, että valinnat ovat oikeita. Jos ja pelkästään jos ne on valittu tosi mielellä. Nykyinen toiminta omasta seuranäkökulmastani ei mitenkään tue sitä, että näille asioille voisi oikeasti tehdä jotain. Paitsi jos me pistämme paketin uusiksi, käärimme hihat ja annamme sen jälkeen kainalohien haista toimivissa prosesseissa.

Omassa mallissani alueelliset asiantuntija strategian päävalinnoittain sparraavat ja mentoroivat

Koska nillittäminen ei tietysti johda koskaan oikein mihinkään, niin unelmoin lopuksi maustaen esimerkeillä nykytilasta. (Esimerkit Etelä-Suomesta)

  1. Pelaajien laadukas arki

Pelaajan laadukkaaseen arkeen kuuluu erinomainen valmennus. Unelmamallissani Palloliiton kasvaneet resurssit piiriorganisaatioista luopumisen jälkeen johtaisi siihen, että Jarmo Matikainen (nyk. valmennuspäällikkö Uusimaa), Mika Riutto (nyk. valmennuspäällikkö Helsinki), Mikko Eskelinen (nyk. koulutuspäällikkö Uusimaa) johtaisi pelaajien laadukkaan arjen kehittämistä runsaan 60 junioritoimintaa harrastavan seuran parissa. Jokaisella 20 seuraa, joista ryhmitellään profiililtaan samankaltaiset seurat yhteen pienryhmiksi ja prosessi käyntiin.

Kehittämällä piirin pelaajakoulutustapahtumia, sisällyttämällä sinne valmennuskoulutuksia, ja tästä kumpuava itsetyytyväisyys tämän jälkeen tilanteeseen, on hyvin huolestuttavaa. Oikeastikko voi ajatella, kuten minulle blogini jälkeen piirin sisältä väitettiin, että valmennuksen taso kehittyy muodollisilla koulutuksilla, joita pidetään joidenkin tapahtumien yhteydessä. Kehittyminen voi alkaa siitä missä ihminen on, ei siitä missä hän joskus on ollut tai mihin hän on vasta menossa. Siksi luentosaliin raahatut valmentajat Huuhkaja-tapahtumien yhteydessä on kosmetiikka eikä sillä ole mitään tekemistä pelaajien laadukkaan arjen kehittämisen kanssa. Eikä itsetyytyväisyyteen voi olla aihetta, kuten omakehu kuului, yksi seurakäynti jokaisessa seurassa ole ansio. Se on raapaisu ei kehitysprosessi. Skarppausta!

Valmennuksen taso kehittyy intensiivisillä prosesseilla, sparrauksella, mentoroinnilla, jonka Palloliitto voisi ehdottamassani mallissa tarjota. Pelaajan arki taas kehittyy, kun seurat laitetaan yhdessä toisiaan sparraten ja Palloliitto-sparraajansa avulla pureutumaan jatkuvan kehittämisen logikaalla omaan toimintaansa kaikilla tasoilla.

60 seuraa tarkoittaisi 20 seuraa per mainitsemani guru ja he muodostaisivat ryhmät esimerkiksi neljän samankaltaisen seuran ryhmissä. Se tarkoittaa 5 ryhmää ja se taas tarkoittaa, että sparrausta voisi tehdä jopa kerran viikossa per ryhmä (tämä on prosessille tietysti liian tiivis sykli mutta kuvaa kasvavaa resurssia).  En usko, että kukaan voisi väittää vastaan, että muutaman kerran järjestettävä Huuhkaja-päiviin yhdistetty valmentajakoulutus olisi valmennuksen kehittämistä tämän mallin rinnalla.

Näissä pienryhmissä seurat pohtisivat omia ja toistensa vahvuuksiaan, profiiliaan, kehityskohteita. Heitä autettaisiin analysoimaan omaa toimintaansa ja löytämään kehittymiseen ja haasteiden ratkaisemiseen keinoja. Näkökulmia tarjoaisivat sparraajan lisäksi muut pienryhmän seurat.

  1. Seurojen elinvoimaisuus

Seurojen elinvoimaisuus koostuu vahvasta taloudesta, osaavista tekijöistä, taitavasta johtamisesta, toimivista prosesseista, yhteisöllisyydestä ja olosuhteista.

Jos Palloliitto edellä jo kuvatun mallin mukaan, voisi tarjota sparraajan seuroista koostuvalle ryhmälle, jossa seurojen johtamista ja prosesseja tuettaisiin ja kehitettäisiin säännöllisesti, intensiivisesti ja tavoitteellisesti alkaisi syntyä isoja. Sparraajat löytyisivät helposti. Silja Ranta, Taneli Haara, Matti Räisänen ja Jallu Kuritun palkkaliksalla palkattu henkilö loisi resurssit siihen, että yhtä sparraajaa kohtaan on mukana runsas 10 seuraa. Seurojen kehittyminen sparraajillem mittariksi ja homma rokkaamaan.

Talouden osalta uudessa mallissa seuroja sparrattaisiin luomaan ansaintamalleja siinä, mikä on tai voisi olla seurojen erityisosaamista eli pelien, sarjojen ja turnausten järjestäminen. Luopumalla Karuselli-turnausten järjestämisestä saataisiin ansaintamahdollisuuksia seuroille. Tämä olisi vasta alkua.

  1. Mielenkiintoiset kilpailut

Ansaintamalleista puheenollen piirien kilpailugurut tulee saada auttamaan seuroja rakentamaan sellaisia mielenkiintoisia kilpailuja, jotka toimivat sekä taloudellisesti järkevästi että laadukkaina tapahtumina.

Minulla on vinkki suomalaisen jalkapallo kehittäjille. Jalkapallo tapahtuu seuroissa. Siksi myös monet kilpailut (virallisia sarjoja lukuunottamatta) kannattaa rakentaa seuroihin ja kasvattaa siellä. Futis on jo valmiina siellä. Tarvitsemme vain sparrausta, kuinka saamme kasvatettua ja kehitettyä kilpailusta ison ja kiinnostavan.

Ja sehän strateginen tavoitteenne. Kaikki voittaa!

  1. Viestintä ja vaikuttaminen

Tämä olisi mallini akilleen kantapää ellei piirit hoitaisi tätä niin huonosti. On tietysti selvää, että alueella toimiva organisaatio voisi vaikuttaa vahvemmin kuin alueelliset sparraajat. Itse en kuitenkaan näe piirien onnistuneen vaikuttamaan ainakaan Etelä-Suomen alueella erilaisiin keskeisiin instituutioihin. Sellaista vaikuttamisen tahtotilaa ei ole ollut näköpiirissä.

Vaikuttamista ei kuitenkaan saa unohtaa. Minun mallissani seurojen elinvoimaisuuden pienryhmät yhdessä Palloliitto-sparraajansa kanssa analysoivat vaikuttamistarpeet ja suunnittelevat toimet (yhteiset ja omat). Seurojen omaksi eduksi on, että ne tekevät vaikuttamistyön itse ja luovat vahvat siteet sinne, missä heidän asioistaan päätetään.

Tiedän, että Palloliiton strategiassa vaikuttamisella tarkoitetaan opetusministeriötä ja Olympiakomiteaa yms. mutta mikäli seurat olisivat nykyistä vahvempia vaikuttajia paikallisesti, olisi suomalainen jalkapallo yhä vaikuttavampi. Joten panostamalla seurojen vaikuttavuuteen toteuttaa Palloliitto strategiaansa tehokkaasti.

Seura – aluetiimit – Palloliiton asiantuntija –muodostavat ketjun, jossa tieto, osaaminen ja kokemukset vaihtavat omistajaa

Hypätään seuratasolta näihin alueella toimiviin asiantuntijoihin. He olisivat oman alueensa osaajia. Heitä koulutettaisiin sparraajan ja mentorin rooliin. Näillä eri strategisten päävalintojen alueellisilla asiantuntijaryhmillä olisi oma päällikkö. Ja nämä päälliköt sitten jakaisivat kokemuksia keskenään säännöllisesti (prosessi!), jotka sitten päälliköt jakaisivat omille tiimeilleen.

Mutta nämä alueelliset päälliköt saisivat myös sparrausta. Onko kukaan muu koskaan miettinyt, että miksi Kimmo Lipposen kaltaisen nuorten maajoukkuevalmentajagurun, kansainvälisten pelien professorin ja tuhansia pelaajia nähneen huippuosaajan ääni ei kuulu pelaajan laadukkaan arjen kehittämiseksi? Minun mallissani pelaajan laadukkaan arjen alueellisten asiantuntijoiden päälliköt saisivat säännöllisiä päivityksiä, ideoita ja suoranaisia käskyjä Lipposelta tai tuoreelta huippuosaajalta nuorten maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtolalta, joita vietäisiin kentälle.

 

Lopuksi haluan tiivistää unelmani kysymyksenä:

Mitä tapahtuisi, jos samankaltaiset seurat alueellisesti kehittäisivät omaa toimintaansa ja loisivat yhteisiä ja omia prosessejaan Palloliiton asiantuntijoiden sparrauksessa Palloliiton strategisten päävalintojen kontekstissa? Olisiko meillä silloin resurssit oikeassa käytössä ja strategia juhlapuheen sijasta ytimessä?

Tulevalla kaudella tehdään isoja päätöksiä joko tähän suuntaan tai sitten päätetään jatkaa nykymallissa.

Haastan seurajohtajat nostamaan asian esille. Nyt pieni piiri touhuaa seurojen, pelaajien ja fanien kustannuksella.

Nyt on aika toimia.

 

Veli-Matti Yli-Rinne
Twitter: @vvVelkka

Kirjoittaja on VJS:n toiminnanjohtaja, jonka mielestä onni on tehdä.

 

Aiemmat blogikirjoitukset

  1. Ole parempi ja menesty
  2. Valmentajuuden tilinpäätös
  3. Faija
  4. Voittamisesta ja kakun leipomisesta
  5. Värisevä sielu
  6. Kirkkaus on merkityksellisyyden ydin
  7. Miten tehdä strategian rakennusprosessi, jolla on vaikutusta
  8. Kiitos innovoinnista VJS-yhteisö!
  9. Janne ja Stefu
  10. Seurojen Palloliitto ei tarvitse piiriorganisaatioita